2013 Jaguar XFR-S

Los Angelesin autonäyttelyssä julkistettu Jaguarin XFR-S malli on mielenkiintoinen julkistus. Malli on sporttisempi versio 2007 esitellystä Jaguar XFR mallista, joka sai facelift mallinsa viime vuonna. Tämä uusi XFR-S herättää ainakin itsessäni hieman vilunväristyksiä, olen nimittäin aina mieltänyt Jaguarin "edustusautona" poislukien XF, XK ja R-mallit. Siksi tämä uusi malli vaikuttaakin vain edutusmallin Jaguarilta, johon on lisätty spoileri. 

Joka tapauksessa lukemat pellin alta ovat erittäin vaikuttavat. XFR-S:ssä on nimittäin XKR-S:stä tuttu 5.0 litran V8 moottori, joka tuottaa 542 hevoisvoimaa ja 680Nm vääntöä. Vaihteistoina 8 vaihdetta sisältävä "quickspeed" automaatti. 0-100km/h taittuu 4.4 sekunnissa! Huippunopeus on rajoitettu 299km/h - varsin riittävä ainakin Suomen oloihin :-D 

Ajettavuuttakin on parannettu edeltävään XFR malliin verrattuna uudelleen kalibroidulla ajonvakausjärjestelmällä. Myös jäykemmillä jousilla, jämäkämmillä puslilla ja uudella taka-apurungolla on pyritty parantamaan tuntumaa tiehen.

Auto on saanut ulkoasuunsa paljon muutoksia verrattuna "normaaliin" XFR malliin. Etupuskurissa on suuret ilmanottoaukot ja takana suuremmalla takapuskurilla jossa hiilikuituinen diffuusori. Kontin päälle on myös ilmestynyt aiemmin mainittu spoileri, joka tottakai suuremmissa nopeuksissa parantaa ajettavuutta.  

Spoileri on tietojemme mukaan kuitenkin lisävaruste, joten sen voi jättää valitsematta jos haluaa säilyttää "rauhallisemman" lookin auton kanssa. Omalla kohdalla täytyy myöntää että vaikka ajettavuus kärsisi jäisi tuo lisävaruste pois listalta.

Jaguar on ilmoittanut, että ulkomuodon parannukset eivät ole jääneet vain ulkonäkökysymyksiksi vaan aerodynaamiset ominaisuudet ovat todellakin parantuneet jopa 68% joka ainakin paperilla kuulostaa upealta. 

Autolle kertyy mukavasti hintaa ja on jännä tämänkin kohdalla nähdä tullaanko Suomeen koskaan saamaan kyseistä mallia. Normaalia XF:ää Suomeen on rekisteröity 2008 vuonna 22 kpl. Briteissä auton hinnaksi on arvioitu  

£80 000, joka on noin £15,000 enemmän kuin XFR mallilla ja £7000 enemmän kuin BMW:n M5 mallilla. 

Lähde Schmee180 blogi. 

Superautojen parhaimmisto 2012 - pakoäänissä

Kivahan niitä on katsella, mutta superauton täytyy myös kuulua, ei ainoastaan näkyä. Seuraava video kannattaa katsoa HD-tasoisena ja kaiuttimet kannattaa kääntää mukavan kovalle. Video on Youtube-käyttäjän marchettino, hänellä on muitakin maittavia autopätkiä tilillään, kannattaa vilkaista!

Mercedes-Benz SLS AMG Black Series

Teamspeedin kuvaama video Mercedes-Benzin SLS AMG Black Seriesistä kiertämässä Nurburgringiä Saksassa. Kieltämättä upeat äänet ja hyvin näyttää istuvan rataan. Saadaankohan tälläistä koskaan Suomen maalle?

KOEAJO: Volvo V40 D2

Volvo on muutaman vuoden jälkeen herättänyt V40-mallinimen jälleen henkiin. Ennen V40 oli pikkufarmari, vanhaa ja kulmikasta 850/V70-koppaa pienempi ja pyöreämpi auto. Uusi V40 on edeltäjäänsä huomattavasti pienempi, ei tätä enää farmariksi voi sanoa. Tämä on enemmänkin pieni versio V60:sta, joka hoitaa nykyään samaa roolia kuin V40 ennen.

Muotoilu on nyky-Volvoa joka suhteessa ja omaa silmää nuo muodot miellyttävätkin. Ulkokuoressa on katsottu mallia isoveljistä korkeaa kylkilinjaa ja viirumaisia takavaloja myöten.

Sisustakin on taattua Volvoa, samasta muotista tullut kuin muutkin mallit. Aluksi ohjaamo tuntui ahtaalta, jopa lyhytjalkaisen 185 senttisen mielestä. Tunne kuitenkin väistyi, kun pääsi liikenteeseen, ohjaamo oli sen jälkeen varsin viihtyisä paikka. Kaikki hallintalaitteet olivat hyvin käsillä, polkimet ja vaihdekeppi toimivat napakasti ja ajoasennon sai muutenkin mukavaksi. V40:ssa on älyttömän hauska mittaristo, siitä on saatavilla informaatiota enemmän kuin lyhyellä koeajolla kerkesi tulkita.

Takatiloilla V40 ei voi tosin kehuskella. Vaikka joudunkin vetämään penkin aika eteen, taakseni ei kokoiseni aikuinen meinannut mahtua istumaan. Polvet olivat kiinni kuskin penkissä ja pää oli kiinni katossa, sama ilmiö kuin edesmenneessä V50:ssa.

Suurin huolenaiheeni koeajon alkaessa oli V40:n ohjaustehostin. Vertailukohteena minulla on lähipiirissä oleva 2009 XC60, siinä on sietämätön sähköinen ohjaustehostin: tuntuu kuin ratti ei olisi missään yhteydessä renkaisiin. Onneksi V40:ssa tilanne oli parempi. Siinä löytyi huomattavasti enemmän ohjaustuntumaa vauhdissa, vaikka rattia olikin myös parkkipaikalla hyvin helppo käännellä. Pisteet siitäkin siis.

Tykästyin V40:een todenteolla. Onhan se ehkä vähän pieni, mutta ei sen väliä. Ajettavuus, ulkonäkö ja mittariston kilkkeet sulattivat sydämeni.

KOEAJO: Toyota GT86

Saman tien kun Toyota ja Subaru julkaisivat yhteisprojektistaan ensimmäiset kuvat totesin, että tuota autoa on pakko päästä ajamaan mahdollisimman pian! Kyseessä siis Toyota GT86, jonka lähes identtinen sisarmalli on Subaru BRZ.

Sekä Toyotan että Subarun versiossa on Subarun perinteistä tyyliä noudattaen bokserimoottori ja muiltakin osin molemmat firmat ovat laittaneet parastaan peliin yhteisprojektin aikaansaamiseksi. Viimeisimpinä huhuina on sekä Subarulta että Toyotalta tihkunut lupaus turboahdetuista versioista, varmaankin vastauksena mediassa pyörineeseen harmitteluun vakioautojen tehonpuutteesta.

Tässä vakiossa GT86:ssahan on tosiaan 200hv nelisylinterinen bokserikone, joka tuottaa 205Nm vääntöä. Koeajoautossa oli manuaalivaihteisto, joka on mielestäni ehdoton tämänlaiseen autoon; automaattivaihteilla menee iso osa hauskuudesta harakoille.

Ulkoisesti GT86 on hävyttömän nätti, katseita kääntyi missä ikinä ajoikin. Muotoilu on mukavan "in your face", autosta oikein huokuu menohalut. Tähän liittyen huomasin saman jännän ilmiön kuin sporttiprätkiä ajaessa: liikenteessä kukaan ei anna tämänlaiselle menopelille tilaa. Moottoritielle liittyessä kukaan ei vahingossakaan tee tilaa eteensä ja muutenkin takapuskurissa roikkujia riittää - ilmeisesti auto on myös jokseenkin provosoiva.

Kuskin konttori oli varsin kiva paikka viettää aikaansa. Penkit tukivat järjettömän hyvin sivuista ja sekä ratti, vaihdekeppi että polkimet olivat juuri oikealla etäisyydellä intensiivisempääkin ajamista varten. Vaihdekepin liikkeet olivat hyvin lyhyet ja nopeat, kytkin otti kiinni lyhyen liikeratansa yläreunassa ja kaasupolkimella piti vain lepuuttaa jalkaa, kun mentiinkin jo sakkonopeuksia.

Enemmän maantiekruisailua huomioiden, oikealle kädelle olisi saanut olla ehkä hieman parempi käsinoja. Oli siinä nytkin jonkin sortin tuki, mutta keskikonsolin säilytyslokero vei isoimman tilan. Kuolleita kulmia ei myöskään näe, varsinkaan vasenta, ja kojetaulu tykkäsi hieman narista jo noin uudessakin autossa. Takapenkille sopii mainiosti kaksi jalatonta ihmistä, jalkatilaa siellä ei nimittäin ole lainkaan. Onpahan kuitenkin tila, johon laittaa pienet matkatavarat, kun takakonttikin on aika pieni.

Lunastaako GT86 sitten lupauksensa? Kokonaisuutena kyllä, mutta toivomisenkin varaa jäi. Moottori pitää varsinkin korkeilla kierroksilla hyvää ääntä, kuten tämänlaiselle autolle kuuluukin. Sen sijaan pakoäänet tuottivat pettymyksen, ne olivat parhaimmillaan pelkkää hurinaa.

Alakierroksilla turboton moottori ei väännä ollenkaan: moottoritiellä isoimmalla vaihteella ajaessa uskon jopa 2,0T Volvoni kovempaan ohituskiihtyvyyteen.. Eri asia sitten, kun bokserikoneelle antaa kierroksia, sitten alkaa hauskuus! Perän saa irti pelkkää kaasua käyttäen, tämä pätee siis ihan kaupunkiympäristössäkin. Ajonvakautusjärjestelmä ja vetoluistonesto toimivat aktiivisesti: muutaman peränheiton ne poistivat niin, että tilanteen huomasi auton heilahduksesta, mutta muuten niiden taustatyön huomasi vain kojetaulussa vilkkuvista jouluvaloista.

Ehkä ensi kerralla uskaltaa kytkeä apujärjestelmät pois päältäkin...

Haittaavatko liekit ajoa?

Kysymys jonka voisi esittää Ken Blockille Global Rallycrossin SEMAn  osakilpailun jälkeen.

Kova sälli kun kolmen kierroksen aikana ohjaamon peittämä savu ei hidasta menoa. Hän pysäyttää auton vasta kun liekit vaihdekepin juuresta lähestyvät jalkaa. Tykkään hänen asenteestaan.

Ökyautot: Balotellin Bentley

Iltasanomat uutisoi Balotellin Bentleystä, joka on teipattu maastokuvioon.

Onko tämä hieno?

Itse on pakko todeta, että ei ole. 

Kuva: Splash News

Autoilu Tukholman keskustassa

Tukholma ja parkkipaikat. Jos joku uskaltaa sanoa, että Helsinki on vaikea paikka löytää autollensa paikkaa niin kehotan kokeilemaan Tukholmaa. Autolle paikansaaminen ei rajoitu pelkästään autojen kokonaismäärään vaan myös alueellisiin aikoihin ja säännöksiin, jotka vaihtelevat päivittäin. Otetaanpa esimerkiksi katu jolla asun. Tiistaisin parkkeeraus on luvallista 18.00 - 06.00, mutta torstaisin aika saattaakin olla 21.00 - 07.00. Täällä autopaikkoihin pitää kiinnittää huomattavaa huomiota, sillä sakko voi vaihdella 800 kruunusta tuhanteen kruunuun (100-140€).

Myöskään autojen parkkiin laittamisessa ei kiinnitetä huomiota kanssa autoilijaan vaan pieni tönäisy on jokapäiväistä. Surettaa katsoa aamuisin RS4:sta oven suussa ruttuisilla puskureilla - käyttöauto.. 

Talvi tulee!

Pidetään blogia vireillä, vaikka arkikiireiden vuoksi tässä ei kumpikaan liiemmin ole mitään kirjoittamisen arvoista ehtinytkään tehdä (selityksiä, selityksiä..)

Talvi tosiaan tulee kovaa vauhtia pohjoisen lisäksi myös Etelä-Suomeen! Näin enimmäkseen autopainoitteisen blogin näkökulmasta pari asiaa: jos ajaa muuten kuin aivan keskellä aurinkoisinta päivää ja uskoo sääennusteisiin, kannattaa talvirenkaat vaihtaa pian alle, jos ne eivät ole jo vaihdettuna. Ei anneta iltapäivälehdille tänä vuonna mahdollisuutta "Talvi yllätti autoilijat!"-tyyliseen otsikointiin, eihän? Muutenkin yleishuolto autolle on paikallaan: ovien tiivisteiden rasvaus, auton pesu ja vahaus, öljynvaihto, jne. Oman osaamisen ja viitseliäisyyden puitteissa autolle voi tehdä paljonkin temppuja, jotka helpottavat sekä auton että kuskin elämää, kun pakkaset iskevät.

Blogissa tulee tapahtumaan isojakin temppuja tässä kunhan aikaa riittää niiden toteuttamiseen. Paljastetaan sen verran, että koeajoja ainakin on luvassa. Jos jollain yksittäisistä/kymmenistä/sadoista lukijoistamme on toivetta aiheelle, josta voisimme vääntää jutuntynkää, ei muuta kuin kommenttia alle!

Pitäkää lippu korkealla!

Viikonloppu Rukalla

Tehtiin tuossa viikonloppuna minilomareissu Kuusamoon. Yövyttiin Rukalla ja vaellettiin tunturissa ja lähimetsissä pari päivää. Oli aivan mahtavaa saada pienikin irtiotto arjesta ja samalla pääsi nauttimaan pohjoisen raikkaasta ilmasta. Järjestelmäkamera oli mukana matkassa, mutta vesisateesta johtuen sitä tuli enimmäkseen pidettyä repussa suojassa..

Viime vuonna vaellettiin Isosta Karhunkierroksesta ensimmäiset 50km ennen kuin allekirjoittaneella iski tuttuakin tutummat polvivaivat, jonka jälkeen jalat eivät enää kantaneet. Siitä, ja myös rajallisesta ajasta johtuen käveltiin tänä vuonna vain 15km Pieni Karhunkierros. Maisemat ja kokemus yleensäkään eivät jättäneet kylmäksi; ennemminkin harmitti, kun kierros oli niin nopeasti ohi.

Pyörimme myös Rukan ympäristössä, kävimme huipulla ja molemmilla puolilla tunturia. Kyllä mieli lepäsi hyvässä seurassa, viileässä ilmassa ja noissa maisemissa. Ruska oli valitettavasti ehtinyt jo mennä ohi, kaikki lehtipuut olivat jo aivan kaljuja.

Näimme myös paikallisia mukavan paljon, onneksi älysivät enimmäkseen pysyä poissa autoteiltä.

Jos yhtään löytyy intoa ulkoiluun ja on irroittaa muutama päivä normaalin arjen pyörityksestä, kannattaa ehdottomasti harkita Kuusamoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia luonnosta nauttimiseen!

KOEAJO: Volkswagen Beetle 1.2 TSi

Volkswagenin uusi Beetle - Mielenkiintoinen - Hassu - Ihana - Kauhea - Ei ikinä. Auto herätti paljon mietteitä suuntaan ja toiseen. Ajoimme koeajon yhdessä ja mielipiteet olivat täysin vastakkaiset. Toinen tykkäsi ja toinen inhosi.

Ykstityiskohdat autossa olivat hauskoja ja muodot molempien mielestä mahtavat.

Etuvaloina toimivat päivällä kirkkaat led-valot, jotka ovat erittäin näppärän näköiset. 

Takaluukun avausmekanismi on upotettu ja toimii painamalla yläkulmasta.

Mittaristo on selkeä ja värit ovat raikkaat, kuten VW:n autoissa on totuttu.

Takapenkkiläiset voivat liian hurjassa kyydissä turvautua retromaisiin kahvoihin - LOVE IT!

Kaikenkaikkiaan Beetle oli hauska ajettava, joskin ehkä hiukan tunnoton. Iso harppaus eteenpäin kuitenkin New Beetlestä eli edellisestä mallista.

Polkky: Beetle on kaunis auto, muodot miellyttävät silmää joka suunnasta. Koeajoautossa ollut 1.2 TSI sopi autoon kuin nyrkki silmään: se kuulosti mahtavalta ja vei tämän kokoluokan autoa todella iloisesti, ainakin kahden hengen kuormalla. Alusta oli myös varsin pätevä: mukavan jämäkkä olematta kuitenkaan epämukava.

En silti ottaisi Beetleä käyttöautokseni. Aloitetaan kuskin konttorista: minunkaltaiseni lyhytjalkainen tapaus joutuu vetämään penkin lähestulkoon niin pitkälle eteen kuin se vain menee, jotta yltää painamaan kytkimen pohjaan. (Muuten kytkin onkin helppo painaa lattiaan, sillä se on erittäin LÖYSÄ ja tunnoton!) Sitten kun penkki on edessä ja haluaa köyttää itsensä siihen, tulee seuraava ongelma: missä on turvavyö? Jättikokoisten ovien takia B-pilari on jouduttu vetämään todella kauas taakse ja täten myös turvavyöhön on todella vaikea yltää.

Ohjaamo itsessään noudatti auton ulkovärimaailmaa varsin pirteästi, mutta panelointi oli halvan tuntuista muovia, joka varmasti tuo oman äänimaailmansa auton menoon kovilla pakkasilla. Viimeisenä silauksena ovet, jotka kiinnimennessään kuulostivat halvoilta kaapinovilta. Sen verran massiiviset luukut kyseessä, että hieman vähemmän muovinen olemus niissäkin olisi poikaa.

Halko: Volvomiehelle ei tunnu kelpaavan kuin punainen talo ja perunamaa.. Itse rakastuin Beetleen. Auto oli ollut jo pitkään mielessä ja ajatus sen koeajamisesta kuumotti takaraivossa. VIhdoin kun tämä oli mahdollista niin sormet ja varpaat syyhyten ajoin Volkswagen center Espooseen hakemaan autoa.

En ole niinkään suuri tekniikan mies vaan mielipiteeni ovat usein fiilispohjaisia - niin tässäkin tapauksessa. Kun astuin autoon sisään teki sisusta minuun heti vaikutuksen. Auton ulkokuoren väri valkoinen oli tuotu paneeleihin tyylikkäästi. Kojelauta oli modernin tuntuinen pienellä retro vivahteella höystettynä. Heti tuli hyvällä tavalla vanha kunnon kupla mieleen. Auton käynnistettyä 1.2l kone hörähti käyntiin ja liikkeelle auto lipui hiljaisen tasaisesti.

Volkswageneista on jonkun verran kokemusta ja etenkin kytkin ja vaihteisto tuntuvat aina hyvin kevyeltä. Kaikki eivät tästä pidä, mutta minulle se kelpaa. Auto on mukava ajaa ja pienelläkin koneella yllättävän pirteä. Se täytyy myöntää että turvavyön kalastaminen oli välillä hieman hankalaa ja tähän voisi miettiä vastaavaa ratkaisua kuin coupe mersuissa eli turvavyön saattajaa joka "ojentaa" sen kuskille tai matkustajalle.

Summasummarum voisin itselleni ajatella kyseistä autoa koska vain!

Vielä pieni koeajovideo:

Viro Tallin..eihän ku PÄRNU!!

Kesäloma edessä eikä mitään reissua tiedossa. Mietiskeltiin ja pohdiskeltiin että mihinkä sitä voisi lähteä. Pärnu oli pitkään ollut takaraivossa, olinhan parit työkeikat tuossa kauniissa kaupungissa suorittanut. Booking.com avattiin ja aloimme tutkimaan mahdollista hotellia. Edellisillä kerroilla tutuksi oli tullut keskiaikainen hotelli Alex Majassa. Tuo hotelli oli kuitenkin täyteen bookattu joten oli kokeiltava jotain muuta.

Eteen ilmestyi Jaht Klubi Pärnun keskustasta ja intohimoisena purjehtijana prässäsin muun porukan suostumaan kyseiseen kohteeseen.

Jaht Klubin päärakennus oli juuri kokenut suuren remontin ja sisäänkäynti olikin suuri positiivinen yllätys. Hotellissa oli upea ulkokeittiö ja kohtuullinen aamupala. Baari tarjoili kahteen yöhön suupaloja ja juotavaa. Lomamme ajoittui hieman sesongin ulkopuolelle joten hotelli oli todella rauhallinen.

Olimme Pärnussa vain kaksi iltaa joista toisen vietimme hotellilla auringosta nauttien ja drinkkejä siemaillen. Palvelu oli todella ystävällistä ja näköalat yläterassilta satamaan loistavat! Tilasimme ulkokeittiöstä pitsat ja nekin herättivät porukassamme hymyä ja nautintoa.

Kaikenkaikkiaan loistava reissu, joka piti sisällään ukkosta ja rankkasateita, mutta myös aurinkoista lämmintä päivää upeissa kahviloissa nautiskellen.

Kuvat © Pärnu Jahtklubi

Kikkakuutonen: Volvon automaattiantennin yliajo

Jos seuraat näitä ohjeita tai saat näistä inspiraation tehdä jonkun vastaavan tempun, en ota mitään vastuuta, jos radiosi, autosi, talosi, tai ihan mikä vain sammuu, syttyy tuleen, hajoaa, tai muuten vain menee toimintakyvyttömäksi! En tarkoita näitä miksikään varsinaisiksi ohjeiksi, näytän vain mitä itse tein.

Minulla on Volvossa automaattisesti ylösnouseva radioantenni: se nousee ylös, kun radioon laittaa virrat ja laskee alas, kun radion sammuttaa. Tämä häiritsi minua, kun antenni ylhäällä auto näytti ihan radio-ohjattavalta ja antenni on muutenkin ruma, talvipakkasilla tiedossa olisi satavarmasti ongelmia, kun metallinen teleskooppiantenni liikkuu jäisiä reunojaan vasten, enkä edes tarvitse antennia, sillä kuuntelen radiossa musiikkia ainoastaan USB-muistilta.

Mutta sen sijaan, että olisin vain tehnyt antennista liikkumattoman katkaisemalla sen virtajohdon ajattelin, että olisihan se kiva, että antennin saisi tarvittaessa myös ylös. Jos joskus tekee vaikka mieli kuunnella mainoksia radiosta... Päätinkin kiinnittää antennin virtajohtoon kytkimen: virtapiiri on kiinni kytkimen ollessa ON-asennossa (antenni nousee ylös), piiri on auki kytkimen ollessa OFF-asennossa (antenni laskee alas).

Minulla on auton hansikaslokerossa soittimen lisäosien "konehuone". Olen vetänyt keskikonsolin läpi sinne jo USB-muistin telakan ja Bluetooth vastaanottimen, joten viritin antennin kytkimenkin samaan paikkaan.

Tarkistin Volvon keskustelupalstoilta muutamaan otteeseen, mikä johto antennia tarkalleen ohjaa. HU-605 keskusyksikön ollessa kyseessä, tarvitsemani johto löytyi vihreän B-liittimen yhdeksännestä pinnistä. Katkaisin tämän piuhan ja kokeilin, kyllä, antenni ei enää toiminut. Tämän jälkeen jouduin kaivamaan kyseistä piuhaa hieman muiden seasta esiin, sillä se oli niputettu hyvin tiukkaan. Kuorin johdon päät, liitin kytkimen johdot näihin päihin ja testasin uudestaan: kytkin kontrolloi antennia juuri kuten pitääkin. Sitten vain kaikki siistiin nippuun ja radion keskusyksikkö takaisin paikalleen.

Ostaessani Volvoni pari kuukautta sitten harmittelin, kun sen alkuperäinen radiokeskusyksikkö oli niin siisti ja toimi kuin unelma, mutta siihen ei saanut ulkopuolista musiikkituloa millään. Sitten löysin onneksi Grom Audion. Heidän laitteensa kytketään radion CD-vaihtajan liitäntään, jonka jälkeen radio luulee, että siinä on alkuperäinen CD-vaihtaja kiinni. Grom Audiossa on sitten itsessään mahdollisuus mm. USB-tuelle ja Bluetooth-liitännälle, joten USB-muistin kansiot ovat "CD:itä" ja kansioissa olevat kappaleet CD:iden raitoja. Puhelun tullessa musiikki hiljenee ja soittajan ääni kuuluu auton kaiuttimista. Mikrofoni minulla on viritettynä A-pilariin sopivan etäisyyden päähän. Pieniä sekoiluja lukuunottamatta aivan loistava laite!

Sisäinen asentajanörtti pääsi valloilleen

Minulla kun on lähiverkot ja niihin liittyvät laitteet ja temput harrastuksena ja ammattina, ajattelin kertoa viimeisimmästä rakennusprojektistani. Tuleva teksti sisältää materiaalia, jota jotkut voisivat kutsua nörtähtäväksi tai tylsäksi, toisia se ei kiinnosta ja loput ihmettelevät vain, että mitä ihmettä tuo nyt selittää, joten sillä varauksella kannattaa lukea pidemmälle. Joku ehta asiantuntija voi varmasti kyseenalaistaa, että miksi teit homman noin vaikeasti. Nyt jos tekisin, tekisinkin pari juttua eri tavalla, mutta toimii se näinkin.

Missiona oli tosiaan rakentaa vanhemmilleni toimiva kotiverkko kolmikerroksiseen omakotitaloon. WLAN siellä toimi n. kolmasosassa talon pinta-alasta joten kuten ja tulostaa pystyi ainoastaan yhdeltä tietokoneelta paikallisesti.

Liian monen Ethernet-kaapelimetrin, kolmen reitittimen/tukiaseman ja muutaman hikipisaran jälkeen lopputuloksena on koko talossa ja kuistilla kuuluva WLAN-verkko, ja kaikilta tietokoneilta pystyy tulostamaan ylimässä kerroksessa olevaan USB-tulostimeen, niin lanka- kuin langattomankin verkon kautta.

Lyhyt selostus, miten sen tein: ylimmässä kerroksessa olevalta modeemilta vedin Ethernet-kaapelin Buffalo Nfiniti WHR-G300N-lagattomaan reitittimeen. Tämän kyseisen reitittimen konfiguroin WDS-systeemillä Master-tilaan ja se sai hoidettavakseen ylimmän kerroksen/talon toisen päädyn WLAN-kantavuuden. Kerrosta alemmaksi kytkin toisen vastaavan Buffalon, siitä tein pelkän tukiaseman Slave-tilassa. Se saa impulssinsa Master-reitittimeltä ja toistaa vain verkkoa eteenpäin. Tämä tukiasema sitten kattaa lopputalon. Tähän hommaan valitsin nimenomaan Buffalon laitteet, sillä näitä joskus myyneenä muistelin, että Buffaloissa oli hyvin vaivaton asennus ja konfigurointi. Niinhän se olikin, melkein pelkällä plug-play meiningillä pääsin menemään; ainoastaan kaikki olennaisimmat asetukset joutui itse tekemään.

Ylimmän kerroksen uuden reittimen ja USB-tulostimen välillä on niin monta mutkaa, että siihen välille ei olisi millään saanut tarpeeksi pitkää USB-johtoa, vaikka olisinkin valinnut reitittimen, joka tukee USB-hommia. Kyseiseen väliin oli muutenkin jo valmiiksi vedetty takavuosina Ethernet-kaapeli, joten homma oli helppo viedä loppuun. Buffaloon tuo vanha Ethernet-kaapeli kiinni, kaapelin toiseen päähän, tulostimen viereen, Webeen ADSL Wireless N Router tulostinpalvelimeksi ja siihen tulostin kiinni. Kas näin, tulostus onnistuu joka nurkasta ympäri taloa.

Ainoat ongelmakohdat, jotka johtuivat oikeastaan pelkästään homman suunnittelemattomuudesta, olivat modeemin ja Buffaloiden käyttämät eri IP-osoiteavaruudet. Tämän olisi voinut alussa konfiguroida kuntoon, mutta en vielä silloin tiennyt kytkeväni samaan satsiin myös tulostinta, joten ongelma muuttui ilmeiseksi vasta, kun yksi tietokone oli modeemissa kiinni ja toiset tietokoneet olivat tulostimen kanssa toista IP-avaruutta käyttävässä Buffalossa kiinni. Tämän homman ratkaisin vetämällä tietokoneelta n. liian pitkän piuhan Buffaloon.

Mukavaa näpertämistähän tämä homma on niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja saivatpahan vanhemmat nyt ajankohtaisemman setupin kotinsa tiedonsiirtoon. Valmistahan tuosta ei tullut vieläkään, tiedän jo nyt, kuinka saisin verkosta vieläkin paremman, mutta tuo ajaa asiansa nyt jonkin aikaa.

Käyttämästäni WDS-tekniikasta hieman lisää täällä. Kyseessä siis lyhykäisyydessään toiminta, jolla WLAN-verkkoa voi laajentaa. Reititin puskee verkon ilmoille, tukiasema saa siltä impulssin ja jatkaa saman verkon toistamista ympäristöönsä.

ÅF Offshorerace 2011

Gotland runt eli nykyinen ÅF Offshorerace on Pohjoismaiden suurin purjehduskilpailu. Gotlandin kiertoon osallistuu lähes 300 purjevenettä vuosittain. Kilpailun järjestää joka vuosi kesä-heinäkuun vaihteessa Ruotsin kuninkaallinen pursiseura, KSSS. Purjehduskilpailu alkaa Sandhamnista ja päättyy samaan paikkaan kahden - neljän vuorokauden kuluttua.

Viime kesänä minut kutsuttiin osaksi miehistöä, joka osallistui IRC ja ORC luokkiin kisaten näin ollen reitillä Bravo. Eri luokat jaetaan kilpailussa eri mittaisille reiteille tavoitteena tasoittaa maaliintuloaikoja. 

Gotland runtin reitti "Bravo". (Kuva: Wikipedia)

Reitti on maisemiltaan upea, mutta samalla todella haastava. Ajankohtana keskikesä pitää sisällään todella heikot tuulet. Kisan mitaksi arvioidaan medioissa aina 2-4 vuorokautta riippuen tuulista. Meillä aikaa tuhlaantui reilu kolme vuorokautta.

Visby (Kuva: Flygbussarna)

Kilpailu ei ole helppo ja vaatii miehistöltä paljon. Siksi kilpailuun osallistuvsat henkilöt omaavat aina jonkinasteisen kokemuksen purjehduksesta. Tottakai osaavan miehistön matkassa pärjää, mutta lisäpainoa veneisiin ei mielellään oteta, ainakaan mikäli kyseessä on kilpailun vakavasti ottava joukkio. 

Sandhamn

Vaikka kilpailut ovat pitkät ja jopa miehistön hermoja raastavat, huipentuvat ne aina loisteliaisiin juhlallisuuksiin Sandhamnin paviljongissa. Osallistuneille miehistöille tarjoillaan upea päivällinen jonka jälkeen juhlia jatketaan diskossa. Kolmen vuorokauden väsymys häviää ihmeellisesti sillä hetkellä kun shampanjapullon korkki lävähtää auki.