Sekä Toyotan että Subarun versiossa on Subarun perinteistä tyyliä noudattaen bokserimoottori ja muiltakin osin molemmat firmat ovat laittaneet parastaan peliin yhteisprojektin aikaansaamiseksi. Viimeisimpinä huhuina on sekä Subarulta että Toyotalta tihkunut lupaus turboahdetuista versioista, varmaankin vastauksena mediassa pyörineeseen harmitteluun vakioautojen tehonpuutteesta.
Tässä vakiossa GT86:ssahan on tosiaan 200hv nelisylinterinen bokserikone, joka tuottaa 205Nm vääntöä. Koeajoautossa oli manuaalivaihteisto, joka on mielestäni ehdoton tämänlaiseen autoon; automaattivaihteilla menee iso osa hauskuudesta harakoille.
Ulkoisesti GT86 on hävyttömän nätti, katseita kääntyi missä ikinä ajoikin. Muotoilu on mukavan "in your face", autosta oikein huokuu menohalut. Tähän liittyen huomasin saman jännän ilmiön kuin sporttiprätkiä ajaessa: liikenteessä kukaan ei anna tämänlaiselle menopelille tilaa. Moottoritielle liittyessä kukaan ei vahingossakaan tee tilaa eteensä ja muutenkin takapuskurissa roikkujia riittää - ilmeisesti auto on myös jokseenkin provosoiva.
Kuskin konttori oli varsin kiva paikka viettää aikaansa. Penkit tukivat järjettömän hyvin sivuista ja sekä ratti, vaihdekeppi että polkimet olivat juuri oikealla etäisyydellä intensiivisempääkin ajamista varten. Vaihdekepin liikkeet olivat hyvin lyhyet ja nopeat, kytkin otti kiinni lyhyen liikeratansa yläreunassa ja kaasupolkimella piti vain lepuuttaa jalkaa, kun mentiinkin jo sakkonopeuksia.
Enemmän maantiekruisailua huomioiden, oikealle kädelle olisi saanut olla ehkä hieman parempi käsinoja. Oli siinä nytkin jonkin sortin tuki, mutta keskikonsolin säilytyslokero vei isoimman tilan. Kuolleita kulmia ei myöskään näe, varsinkaan vasenta, ja kojetaulu tykkäsi hieman narista jo noin uudessakin autossa. Takapenkille sopii mainiosti kaksi jalatonta ihmistä, jalkatilaa siellä ei nimittäin ole lainkaan. Onpahan kuitenkin tila, johon laittaa pienet matkatavarat, kun takakonttikin on aika pieni.
Lunastaako GT86 sitten lupauksensa? Kokonaisuutena kyllä, mutta toivomisenkin varaa jäi. Moottori pitää varsinkin korkeilla kierroksilla hyvää ääntä, kuten tämänlaiselle autolle kuuluukin. Sen sijaan pakoäänet tuottivat pettymyksen, ne olivat parhaimmillaan pelkkää hurinaa.
Alakierroksilla turboton moottori ei väännä ollenkaan: moottoritiellä isoimmalla vaihteella ajaessa uskon jopa 2,0T Volvoni kovempaan ohituskiihtyvyyteen.. Eri asia sitten, kun bokserikoneelle antaa kierroksia, sitten alkaa hauskuus! Perän saa irti pelkkää kaasua käyttäen, tämä pätee siis ihan kaupunkiympäristössäkin. Ajonvakautusjärjestelmä ja vetoluistonesto toimivat aktiivisesti: muutaman peränheiton ne poistivat niin, että tilanteen huomasi auton heilahduksesta, mutta muuten niiden taustatyön huomasi vain kojetaulussa vilkkuvista jouluvaloista.
Ehkä ensi kerralla uskaltaa kytkeä apujärjestelmät pois päältäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti