Meillä oli Finnairin suorat lennot Tokion Naritaan ja takaisin, Tokion ja Hakuban väli mentiin bussilla. Matkat menivät kumpaankin suuntaan ongelmitta - ainoastaan lentokoneiden penkit saivat surkuhupaisaa myötähäpeää osakseen; jos normaalivartaloinen suomalainen mies ei mahdu omalle penkilleen ilman, että vierustoveri tulee toiselta puolelta päälle, tai lentoemännät rynnivät hartiaa päin toiselta puolelta, penkit ovat liian kapeat. Japanilaisessa lyhyen matkan bussissakin oli leveämmät penkit, vaikka niissä sitten saikin puolestaan istua polvet suussa.
Japanilaiset ovat uskomattoman ystävällistä ja vieraanvaraista porukkaa. Aina oltiin auttamassa, vaikka joskus ei oltu vielä apua ehditty pyytääkään ja aina paikallisten kanssa asioidessa vastassa oli leveä hymy ja sama tiedustelu: "Where are you from? Ah, Finland!" Jos joltain ei englanti taipunut, siitä oltiin yleesä kovin pahoillaan. Mahtavaa porukkaa!
Asuimme High Mount Hotellissa Wadanossa. Hotellissa ei ollut mitään moitittavaa, kaikki toimi henkilökuntaa myöten. Käytännössä alaovelta pääsi Happo One-nimiseen keskukseen, joka oli läheisistä keskuksista perinteisin. Muita kokeilemiamme keskuksia olivat Cortina, joka on eniten suunnattu vapaalaskuun metsineen ja hoitamattomine rinteineen sekä Hakuba47, joka on parhaiten lumilautailuun sopiva paikka parkkeineen ja lepposine rinteineen. Hotellin ja rinteiden välit mentiin näppärästi joko taksilla, tai ilmaisella shuttlebussilla. Kukin keskus on oma toimijansa pienistä välimatkoista huolimatta, joten suositeltavaa onkin ostaa jokaiselle päivälle oma päivälippunsa, jotta voi aamulla päättää, mihin lähtee lunta pöllyttämään.
Meillä satoi ensimmäisen vuorokauden aikana n. 1m verran uutta lunta, mutta loppuviikkona ei uutta lunta sitten enää näkynytkään. Ensimmäinen päivä olikin siinä mielessä paras, että koin elämäni parhaat puuterilaskut juuri silloin. Tuli offareilla hassuteltua muulloinkin, mutta loppuviikkoa kohden rinteet alkoivat auttamatta olla aika kolutut. Keskuksista sen verran vielä, että läheskään kaikki keskukset eivät salli rinteiden ulkopuolella hassuttelua. Tämä ihan silkasta lumivyöryjen vaarasta. Joissakin keskuksissa ski patrolit kävivät päivittäin läheiset offarit läpi ja todettuaan ne turvallisiksi, päästivät sitten kansaa metsään.
Kotimatkalla vietimme vielä puolisentoista vuorokautta Tokiota ihmetellen. Mukava kaupunki, kannattaa tutustua, jos tuolla suunnalla liikkuu. Autobongaajana sain napattua kuvan mm. allaolevasta Lexus LFA:sta, joita ei ole maailmassa kuin vaatimattomat 500 kappaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti