Crosskartia Hyvinkäällä

Käytiin parin kaverin kanssa tuossa eräänä elokuisena lauantaina Hyvinkään Vauhtipuistossa tsekkaamassa crosskart-meininkejä. Siellä pidettiin näytös-/kutsuvieraskisat aikuisten ja junnujen ajoissa ja sitten nopeimmat 15 tyyppiä saivat itsekin kokeilla kyseisiä laitteita maksettuaan 50€ 1+4 kierroksesta. Mehän oltiin tietenkin näiden nopeimman 15:n joukossa :)

Laitteista kuitenkin ensin: tosiaan Speedweekendin autot kyseessä (http://www.speedweekend.fi) Painoa vähän päälle 300kg, hevosvoimia n. 150 ja takaveto. Moottoreina noissa oli 750cc prätkän koneet; ekan kerran kun ne lyötiin käyntiin, rupesin motoristina vaistomaisesti katselemaan ympärilleni ja etsimään käynnistyneitä pyöriä. Monttu loksahti auki viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kuuli ja näki, kun ammattikuskit väänsivät burnoutit noilla ennen skaboja..

Isojen poikien kisoissa oli mm. Mikko Hirvonen ja Mika Kallio ajamassa. Kalliokin kaksipyöräisten kuskina väänsi crosskartia todella näyttävästi ja kovaa! Hirvonen kuitenkin vei A-finaalin näytöstyyliin, vaikka muut yrittivätkin laittaa kampoihin. Junnujen skaboissa ei ollut kuin neljä kuskia, Joonas Juupajärvi voitti kaikki lähdöt. Kunnioitusta herätti nuo junnujen menopelit: nekin menivät yli 80km/h tuolla Hyvinkään radalla (aikuiset taisivat painaa n.130km/h huiput), mutta kuskit olivat n. 10-vuotiaita, elleivät peräti nuorempiakin..

Omat ajokokemukset: uskomattoman hauskaa hommaa! Omavastuuthan noissa ovat ”aika” suolaiset, joten ei tullut todellakaan ajettua tosissaan. Vielä kun tuntematon auto ja tuntematon ratakin, niin selittelyn aihetta riittää.. Ajotuntuma oli kuitenkin mahtava: koneessa riitti potkua niin paljon kuin kerkesi vain kengittää. Hiekalla perä eli jatkuvasti, kuitenkin hallittavasti, ja asvaltilla auto meinasi ensin aliohjata, mutta kun vauhtia kehtasi lisätä, perän sai rinnalle ja etenemisestä tuli vaivattomampaa.

Ainakin omassa autossani oli vaihdenäyttö vain koristeena, se näytti koko ajan kuutosvaihdetta :) Eipä tuolla radalla toisaalta tullut ajettuakaan kuin vitosella ja kutosella, joten vaihteiden mukana pysyi kyllä. Vaihteistona oli kilpa-automainen suorakytkentälaatikko, ylös rykimällä meni pienemmälle ja alas kiskomalla isommalle. Ohjeena kuului, että kytkintä käytetään vain isommalle vaihtaessa, mutta ensimmäisen kerran kun yritin saada pienempää silmään ilman kytkintä, en yrittänyt toistamiseen. Olisi se varmasti mennyt, mutta ei ollut sydäntä semmoiseen runttaamiseen. Paljon jouhevammin meni, kun nopeasti polkaisi kytkimen pohjaan vaihtaessaan molempiin suuntiin. Kytkin itsessään nappasi hyvin nopeasti kiinni, taisinpa minäkin sammuttaa auton varikkosuoralle lähtiessäni...

Pakko lähteä uudestaan, ei tuommoista vauhdintunnetta oikein muualla saa! Siitäkin huolimatta, että jouduin ajamaan pää auton katossa kiinni, nautin joka hetkestä.