KOEAJO: Volkswagen Beetle 1.2 TSi

Volkswagenin uusi Beetle - Mielenkiintoinen - Hassu - Ihana - Kauhea - Ei ikinä. Auto herätti paljon mietteitä suuntaan ja toiseen. Ajoimme koeajon yhdessä ja mielipiteet olivat täysin vastakkaiset. Toinen tykkäsi ja toinen inhosi.

Ykstityiskohdat autossa olivat hauskoja ja muodot molempien mielestä mahtavat.

Etuvaloina toimivat päivällä kirkkaat led-valot, jotka ovat erittäin näppärän näköiset. 

Takaluukun avausmekanismi on upotettu ja toimii painamalla yläkulmasta.

Mittaristo on selkeä ja värit ovat raikkaat, kuten VW:n autoissa on totuttu.

Takapenkkiläiset voivat liian hurjassa kyydissä turvautua retromaisiin kahvoihin - LOVE IT!

Kaikenkaikkiaan Beetle oli hauska ajettava, joskin ehkä hiukan tunnoton. Iso harppaus eteenpäin kuitenkin New Beetlestä eli edellisestä mallista.

Polkky: Beetle on kaunis auto, muodot miellyttävät silmää joka suunnasta. Koeajoautossa ollut 1.2 TSI sopi autoon kuin nyrkki silmään: se kuulosti mahtavalta ja vei tämän kokoluokan autoa todella iloisesti, ainakin kahden hengen kuormalla. Alusta oli myös varsin pätevä: mukavan jämäkkä olematta kuitenkaan epämukava.

En silti ottaisi Beetleä käyttöautokseni. Aloitetaan kuskin konttorista: minunkaltaiseni lyhytjalkainen tapaus joutuu vetämään penkin lähestulkoon niin pitkälle eteen kuin se vain menee, jotta yltää painamaan kytkimen pohjaan. (Muuten kytkin onkin helppo painaa lattiaan, sillä se on erittäin LÖYSÄ ja tunnoton!) Sitten kun penkki on edessä ja haluaa köyttää itsensä siihen, tulee seuraava ongelma: missä on turvavyö? Jättikokoisten ovien takia B-pilari on jouduttu vetämään todella kauas taakse ja täten myös turvavyöhön on todella vaikea yltää.

Ohjaamo itsessään noudatti auton ulkovärimaailmaa varsin pirteästi, mutta panelointi oli halvan tuntuista muovia, joka varmasti tuo oman äänimaailmansa auton menoon kovilla pakkasilla. Viimeisenä silauksena ovet, jotka kiinnimennessään kuulostivat halvoilta kaapinovilta. Sen verran massiiviset luukut kyseessä, että hieman vähemmän muovinen olemus niissäkin olisi poikaa.

Halko: Volvomiehelle ei tunnu kelpaavan kuin punainen talo ja perunamaa.. Itse rakastuin Beetleen. Auto oli ollut jo pitkään mielessä ja ajatus sen koeajamisesta kuumotti takaraivossa. VIhdoin kun tämä oli mahdollista niin sormet ja varpaat syyhyten ajoin Volkswagen center Espooseen hakemaan autoa.

En ole niinkään suuri tekniikan mies vaan mielipiteeni ovat usein fiilispohjaisia - niin tässäkin tapauksessa. Kun astuin autoon sisään teki sisusta minuun heti vaikutuksen. Auton ulkokuoren väri valkoinen oli tuotu paneeleihin tyylikkäästi. Kojelauta oli modernin tuntuinen pienellä retro vivahteella höystettynä. Heti tuli hyvällä tavalla vanha kunnon kupla mieleen. Auton käynnistettyä 1.2l kone hörähti käyntiin ja liikkeelle auto lipui hiljaisen tasaisesti.

Volkswageneista on jonkun verran kokemusta ja etenkin kytkin ja vaihteisto tuntuvat aina hyvin kevyeltä. Kaikki eivät tästä pidä, mutta minulle se kelpaa. Auto on mukava ajaa ja pienelläkin koneella yllättävän pirteä. Se täytyy myöntää että turvavyön kalastaminen oli välillä hieman hankalaa ja tähän voisi miettiä vastaavaa ratkaisua kuin coupe mersuissa eli turvavyön saattajaa joka "ojentaa" sen kuskille tai matkustajalle.

Summasummarum voisin itselleni ajatella kyseistä autoa koska vain!

Vielä pieni koeajovideo:

Viro Tallin..eihän ku PÄRNU!!

Kesäloma edessä eikä mitään reissua tiedossa. Mietiskeltiin ja pohdiskeltiin että mihinkä sitä voisi lähteä. Pärnu oli pitkään ollut takaraivossa, olinhan parit työkeikat tuossa kauniissa kaupungissa suorittanut. Booking.com avattiin ja aloimme tutkimaan mahdollista hotellia. Edellisillä kerroilla tutuksi oli tullut keskiaikainen hotelli Alex Majassa. Tuo hotelli oli kuitenkin täyteen bookattu joten oli kokeiltava jotain muuta.

Eteen ilmestyi Jaht Klubi Pärnun keskustasta ja intohimoisena purjehtijana prässäsin muun porukan suostumaan kyseiseen kohteeseen.

Jaht Klubin päärakennus oli juuri kokenut suuren remontin ja sisäänkäynti olikin suuri positiivinen yllätys. Hotellissa oli upea ulkokeittiö ja kohtuullinen aamupala. Baari tarjoili kahteen yöhön suupaloja ja juotavaa. Lomamme ajoittui hieman sesongin ulkopuolelle joten hotelli oli todella rauhallinen.

Olimme Pärnussa vain kaksi iltaa joista toisen vietimme hotellilla auringosta nauttien ja drinkkejä siemaillen. Palvelu oli todella ystävällistä ja näköalat yläterassilta satamaan loistavat! Tilasimme ulkokeittiöstä pitsat ja nekin herättivät porukassamme hymyä ja nautintoa.

Kaikenkaikkiaan loistava reissu, joka piti sisällään ukkosta ja rankkasateita, mutta myös aurinkoista lämmintä päivää upeissa kahviloissa nautiskellen.

Kuvat © Pärnu Jahtklubi

Kikkakuutonen: Volvon automaattiantennin yliajo

Jos seuraat näitä ohjeita tai saat näistä inspiraation tehdä jonkun vastaavan tempun, en ota mitään vastuuta, jos radiosi, autosi, talosi, tai ihan mikä vain sammuu, syttyy tuleen, hajoaa, tai muuten vain menee toimintakyvyttömäksi! En tarkoita näitä miksikään varsinaisiksi ohjeiksi, näytän vain mitä itse tein.

Minulla on Volvossa automaattisesti ylösnouseva radioantenni: se nousee ylös, kun radioon laittaa virrat ja laskee alas, kun radion sammuttaa. Tämä häiritsi minua, kun antenni ylhäällä auto näytti ihan radio-ohjattavalta ja antenni on muutenkin ruma, talvipakkasilla tiedossa olisi satavarmasti ongelmia, kun metallinen teleskooppiantenni liikkuu jäisiä reunojaan vasten, enkä edes tarvitse antennia, sillä kuuntelen radiossa musiikkia ainoastaan USB-muistilta.

Mutta sen sijaan, että olisin vain tehnyt antennista liikkumattoman katkaisemalla sen virtajohdon ajattelin, että olisihan se kiva, että antennin saisi tarvittaessa myös ylös. Jos joskus tekee vaikka mieli kuunnella mainoksia radiosta... Päätinkin kiinnittää antennin virtajohtoon kytkimen: virtapiiri on kiinni kytkimen ollessa ON-asennossa (antenni nousee ylös), piiri on auki kytkimen ollessa OFF-asennossa (antenni laskee alas).

Minulla on auton hansikaslokerossa soittimen lisäosien "konehuone". Olen vetänyt keskikonsolin läpi sinne jo USB-muistin telakan ja Bluetooth vastaanottimen, joten viritin antennin kytkimenkin samaan paikkaan.

Tarkistin Volvon keskustelupalstoilta muutamaan otteeseen, mikä johto antennia tarkalleen ohjaa. HU-605 keskusyksikön ollessa kyseessä, tarvitsemani johto löytyi vihreän B-liittimen yhdeksännestä pinnistä. Katkaisin tämän piuhan ja kokeilin, kyllä, antenni ei enää toiminut. Tämän jälkeen jouduin kaivamaan kyseistä piuhaa hieman muiden seasta esiin, sillä se oli niputettu hyvin tiukkaan. Kuorin johdon päät, liitin kytkimen johdot näihin päihin ja testasin uudestaan: kytkin kontrolloi antennia juuri kuten pitääkin. Sitten vain kaikki siistiin nippuun ja radion keskusyksikkö takaisin paikalleen.

Ostaessani Volvoni pari kuukautta sitten harmittelin, kun sen alkuperäinen radiokeskusyksikkö oli niin siisti ja toimi kuin unelma, mutta siihen ei saanut ulkopuolista musiikkituloa millään. Sitten löysin onneksi Grom Audion. Heidän laitteensa kytketään radion CD-vaihtajan liitäntään, jonka jälkeen radio luulee, että siinä on alkuperäinen CD-vaihtaja kiinni. Grom Audiossa on sitten itsessään mahdollisuus mm. USB-tuelle ja Bluetooth-liitännälle, joten USB-muistin kansiot ovat "CD:itä" ja kansioissa olevat kappaleet CD:iden raitoja. Puhelun tullessa musiikki hiljenee ja soittajan ääni kuuluu auton kaiuttimista. Mikrofoni minulla on viritettynä A-pilariin sopivan etäisyyden päähän. Pieniä sekoiluja lukuunottamatta aivan loistava laite!